Tarkastelen rannan tervaleppärivistöä ihastunein silmin. Puut kasvavat tasaisessa rintamassa kohdassa, johon merivesi korkeimmillaan yltää. Leppien lehdet ovat pudonneet tummanvihreinä maahan. Näiden puiden ei tarvitse imaista lehtivihreää talteen syksyn tullen, sillä niillä on ravinteita varastossa riittämiin muutoinkin. Tervaleppä on typensitojapuu.
Typensidontaa ja tietoverkkoja
Tervalepät keräävät typpeä ilmasta ja siirtävät sitä talteen juurissaan oleviin nystyröihin. Puut eivät säikähdä tulvavesiä ja niiden juuret ulottuvat syvälle. Juuristossa elää myös mykorritsa, sienirihmasto, joka kuljettaa sekä ravinteita että viestejä lähiympäristöön muille puille ja kasveille. Wood Wide Webiksi nimetty verkosto voi ulottua useiden kilometrien päähän.
Maan päällä tapahtuu myös
Merituulten halaamien kaunokaisten rungot ovat lähes kauttaaltaan jäkälien peitossa. Tuulensuojapuolella rehottaa muhkea partamainen kasvusto, joka tuntuu pehmeältä sormien ihoa vasten. Pienet hyönteiset viihtyvät jäkälien suojissa ja ylhäällä oksanhangassa näkyy linnunpesä, myös runkoon kiinnitetyssä pöntössä on pesitty. Tämä puiden, kasvien, maaperän pieneliöiden, sienien, jäkälien ja eläinten yhteisö kurottaa kasvuun keväisin, kukoistaa kesällä, lakastuu syksyn tullen ja rauhoittuu talveen. Jokaisella osalla on paikkansa, kaikkialla on elämää.
Metsä suojaa
Tarkkaillessani rannan puurintamaa ja muita alueen luontaisia tuulensuojakasveja, mieleeni palaa kertomus vuoren rinteellä olleesta pienestä kylästä ja sen ihmisistä, jotka kaikki menehtyivät mutavyöryssä. Mutavyöry ei johtunut “luonnosta, joka taas näytti voimansa”, vaikka niin tapahtumaa uutisoitiin. Muta vei kylän mennessään, koska ihminen oli aiemmin hakannut vanhat metsät vuoren rinteiltä. Tilalle istutettu nuori puupelto ei korvannut sitä vanhaa metsää, joka oli aiemmin suojannut kylää. Kun metsä saa kasvaa luonnollisessa rytmissään, kiireettömästi, puiden juuret kaivautuvat lujasti kivien ja kallioiden ympärille. Vanha kietoutuu ravitsemaan ja vahvistamaan uutta.
Puu ei ole koskaan pelkkä puu
Jokaisessa avohakkuussa tuhoutuu eläinlajeja, pesäkoloja, kasvillisuutta, sammalia, jäkäliä, sienirihmastoa ja maaperän pieneliöitä, joiden merkitystä ekosysteemien ylläpitämisessä ollaan vasta tutkimassa. Lähistön luonnontilaiset purot kuivuvat, eroosio kiihtyy ja maaperä köyhtyy. Menetämme lopullisesti jotain sellaista, jonka arvoa ei voida rahassa mitata – samaan aikaan hakkuulla saattaa toki olla vaikutusta ympäröivän alueen ja kiinteistöjen rahalliseen arvoon. Ilmastonmuutoksen edetessä tulevaisuuden myrskyt voivat olla aiempaa tuhoisampia paikoissa, joissa metsä ei enää toimi tuulensuojana. Talvisin kova tuuli lisää lämmityskustannuksia. Kesäisin kiinteistöjen ja elintarvikkeiden viilentämiskulut nousevat auringolta suojaavan kasvuston puuttuessa.
Tehostamisen ongelmat
Kun puhutaan metsänhoidosta, puhutaan metsän tuottavuudesta. Rahasta. Kuten nykyinen puuvilla, tehotuotettu selluloosakuitu, myös nopeasti kasvatettu puu on laadultaan heikompaa. Esimerkiksi puurakentamisessa tämän luulisi olevan ongelmallista. Puupellossa kasvanutta nykymäntyä ei parane verrata niihin jykeviin ja lujiin, vanhoissa metsissä kasvaneisiin honkiin, joilla meidän mummolat aikoinaan rakennettiin. Vaikka kuinka yrittäisimme, luontoa ei voi ilman seurauksia tehostaa, nopeuttaa saati siirtää 5G verkkoon. Toivottavasti sisäistämme tämän – ennen kuin tehostamme elinympäristömme ja muiden lajien ohella myös itsemme sukupuuttoon.
TIESITKÖ
25% planeetan monimuotoisuudesta sijaitsee maaperässä.
