Kokemuksellista oppimista ei korvaa mikään. Sen puutteesta, tuulisesta ympäristöstä ja viljelyalani pienuudesta huolimatta haaveilin runsaina notkuvista kukkamaista, joista voisin kesän lopussa ammentaa materiaalia moniin tarkoituksiin. Kun syötäväksi kasvattamani kasvit pyrähtivät iloisasti kasvuun, leikkokukkani eivät.
Lähikukkaunelmia
Rakensin kesäkuussa kohopenkkejä lähikukista unelmoiden. Pidin mielessä Leikkokukkien tuottaminen avomaalla -opintojen lisäksi luentoa, jossa Kukkatarhurien Sannaliina hieman rauhoitteli Slow Flowers oppilaiden hurmosta ja ehdotti aloittamaan viljelyn pienesti, muutamilla helpoilla kukilla. Auringonkukilla, kosmoksilla, tsinnioilla esimerkiksi. Juuri niin tekisin, ajattelin. Lisäksi viljelisin muutamia lajikkeita, joita olin kasvatellut jo aiempina vuosina.
Soil Blockkerointia, rakkautta ja huolenpitoa
Tilasin Soil Blockerin, metallisen pienen multapuristimen, jonka avulla taimet veisivät vain vähän tilaa ja kuulemma kasvaisivat vahvoiksi. Sekoitin vadissa siemenille sopivaa istutusmultaa, prässäsin pieniä multakuutioita ja asettelin rakkaudella valittuja siemeniä paakkuihin, yhden kappaleen kuhunkin. Toukokuusta tuli hyytävän kylmä. Itäminen ei sujunut toivotusti, päivällä veranta kyllä lämpesi auringossa, mutta yöt yllättivät kylmyydellään. Osa siemenistä ei itänyt lainkaan, koska ne olisivat tarvinneet tasalämpöiset olosuhteet, opin. Hallanvaaraa jatkui kesäkuulle ja peittelin hentoja taimia suojaan öisin. Kesäkuun ensimmäisen viikon jälkeen istutin taimet maahan ja olin innoissani, koht kukkii!
Ei kukan kukkaa
Kokemuksellista oppimista ei korvaa mikään. Sen puutteesta, tuulisesta ympäristöstä ja viljelyalani pienuudesta huolimatta haaveilin runsaina notkuvista kukkamaista, joista voisin kesän lopussa ammentaa materiaalia moniin tarkoituksiin. Kun syötäväksi kasvattamani kasvit pyrähtivät iloisasti kasvuun, leikkokukkani eivät. Kannustin ja hoivasin. Mietin olivatko jotain vailla, vai olinko tuupannut multaan jotain liikaa. Kun lehtiä nakerreltiin etsin syyllisiä, useimmiten niitä löytämättä. Kaduin latvoneeni liian aikaisin. Tuuli riepotteli taimia ja yksi kohopenkkini tuntui menneen linttaan jotenkin. Kastelu oli haastavinta, kastella piti, muttei liikaa. Ei taaskaan auttanut muu kuin asettua tarkkailijan asemaan, oppilaaksi. Ja semmoinen asema onkin ihan hyvä kaikkien kasvien ja luonnon kanssa, kukatkin ovat erilaisia tarpeineen.
Ihminen tarvii kukkia
Heinäkuussa löytyi ensimmäinen minikokoinen nuppu, elokuussa aukesi kukka. Ilo tuikahti tarkastellessani hentoja terälehtiä ja ujosti valoon kurottavia vehreitä varsia. Kauniita, herkkiä, ihania. Miten kova ikävä kukkia minulla oli ollutkaan. Ihminen tarvii kukkia, sen olin ymmärtänyt kauan sitten, mutta hetkeksi unohtanut.
Pieni sato, suuri ilo
Elokuun ekalla viikolla kosmokset, tsinniat ja valkoiset kehäkukat aloittelevat kukintaansa. Pitkiksi venyneet valkoiset auringonkukat tekevät vihdoin nuppuja. Joinain päivinä sataa kaatamalla ja ilmankosteus on syksyn luokkaa, eikä tässä oikein voi muuta kuin toivoa, että kasvit selviävät sadekuuroista ja kesän lämpöä vielä riittää.
Arvostus kukkien viljelijöitä ja yleisesti kaikkia muitakin viljelijöitä kohtaan nousee joka päivä, vaikka korkealla se on ollut aina ennenkin. Monta työvaihetta, sopivat sääolosuhteet ja paljon hoivaa tarvitaan, ennen kuin nämä kaunokaiset avaavat nuppunsa. Kotimainen leikkokukka on ulkomaista kalliimpi ja siihen on syynsä. Hyvä mieli tulee lähituotannosta ja rahalleen saa varmasti vastinetta, lähikukat todellakin kestävät ja ilostuttavat pitkään maljakossa.
Muonimuotoinen kukkamaa
Niin ihania kuin lähikukat ovatkin, itselleni oli pieni yllätys, että osa pitkälle jalostetuista, etenkin kerrotuista leikkokukkalajikkeista eivät palvele pölyttäjiä laisinkaan. Lisäksi kukat pyritään poimimaan ennen kuin pölyttäjät ehtivät niissä vierailemaan, maljakkokestävyyden pidentämiseksi. Myöskään kukkineiden leikkokukkien siementen hyödyntäminen seuraavan vuoden istutuksiin ei välttämättä onnistu, siemeniä saattaa muodostua ja ne voivat kyllä itää, mutta lopputulema voi olla jotain aivan muuta kuin alkuperäinen kasvi. Liittyykö tämä kukkien jalostuksen haasteisiin vai siementuotannon kaupallisiin motiiveihin, en tiedä. Ehkä kumpaankin.
Kohopenkkejä rakentamalla, orgaanisia katteita käyttämällä, kompostoimalla, pölyttäjäystävällisillä lajikevalinnoilla ja kasvattamalla kukkia erikseen myös pölyttäjille, jokainen viljelijä voi tukea monimuotoisuutta. Toukkia ja kirvoja kannattaa poistaa kasveista mekaanisesti omin pikku kätösin ja yleisesti kaikki kädet multaan touhu tekee vallan hyvää keskusta-asumiseen tottuneelle ja maalaiselämästä haaveilevalle. Älä kuitenkaan koske paljain käsin etanoihin ja kotiloihin, koska ne saattavat kantaa mikrobeja ja loisia, jotka voivat tarttua ihmiseen.
Hämähäkkipelkoni muuntui sietämiseen ja jopa kiitollisuuteen, kun olin tarkkaillut niiden touhuja kukkamaalla. Hämikset pitävät tuholaiskantaa aisoissa, samoin leppäkertut ja niiden toukat. Lierot ja muut maaperän otukset ravitsevat ja parantavat maaperää.
Huolestua kannattaa silloin, jos hyönteisiä ei ole.
Lisää kukkakuulumisia ja -kuvia ensi kerralla!
Satu
Haluatko ostaa lähikukkia tai kasvattaa niitä itse?
Tsekkaa
Slow flowers Finland, leikkokukkia kasvattavien viljelijöiden yhteisö
Mia Kulkki, toinen lähikukkaopettajani & kuivakukka taiteilija!
Kukkatarhurit – myyvät mm. soil blockereita
